Eläinlääkäri Sanna Viitanen vastaa

  • Vesihäntä

    Koirallani tulee vesihäntä jo pienestä vedessä lotraamisesta. Nykyisin se tulee sille lähes joka uintikerran jälkeen.

    Voiko vesihäntä tulla krooniseksi? Mitä olisi tehtävissä? Koira rakastaa uimista, joka on hyvää liikuntaa. Uidessaan se viuhtoo häntäänsä koko ajan, mikä varmaan edesauttaa vesihännän syntyä.

    Vesihäntä tai uimarin häntä (englanniksi “limber tail” tai “cold tail”) on erityisesti metsästyskoirilla (noutajat, pointteri, beagle) yleisesti esiintyvä ongelma. Oireilu alkaa tyypillisimmin uimisen tai voimakkaan fyysisen rasituksen jälkeen, tai jos koira on altistunut kylmälle tai märälle ilmalle. Tyypillinen oire on velttona roikkuva häntä, joka on kivulias tai jopa turvonnut hännän tyvestä. Tutkimuksissa on todettu vaurioita lihassyissä erityisesti hännän tyvessä sijaitsevissa lihaksissa (musculus intertransversarius ventralis caudalis). Lihasvaurio aiheuttaa lihasentsyymiarvojen nousua veressä ja epänormaalia sähköistä toimintaa hännän lihasten EMG–tutkimuksessa.

    On arveltu että lihasvaurion taustalla on liiallinen rasitus hännän lihaksistolle uinnin yhteydessä. On myös arveltu, että tiukka lihaskapseli hännän lihaksissa aiheuttaa huonontunutta verenkiertoa, kun lihasvaurio aiheuttaa lihassyiden turvotusta kapselin sisällä. Tiedetään että nuoret koirat ovat alttiimpia saaman oireita kuin vanhemmat. Lisäksi edellä mainituilla roduilla on selvästi suurempi alttius oireiden kehittymiselle. Koiralla, joka on saanut oireita kerran, on moninkertainen riski saada oireita myös myöhemmin uudelleen.

    Hoitona on kipulääkitys ja lepo. Suurin osa koirista vastaa hyvin hoitoon noin vuorokaudessa. Ongelman ehkäisy onkin hankalampaa. Koiralla, jolla on taipumus saada oireita, tulee uintimääriä rajoittaa ja rasitusta lisätä hitaasti asteittain. Sinun koirallasi voisi olla hyvä pitää kunnollinen tauko uimisesta, jotta syntyneet lihasvauriot ehtivät parantua riittävästi, ennen kuin alat uudelleen varovaisesti lisäämään uintimääriä.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Oksenteleva koira

    Mikä voi olla meidän 15-vuotiaalla länsigöötanmaanpystykorvaherralla. kun se oksentaa vihertävää aamuisin ja joskus päivälläkin? Ruokahalu on hyvä ja kakka normaalin väristä. Muuten se on iloinen ja kivuttoman näköinen. Lenkkeily on vähäistä, koska koiran polven ristiside on operoitu. Koira nukkuu aika paljon päivisin.

    Oksentelun taustasyyt voivat olla hyvinkin monimuotoisia. Yleissairaudet (mm. maksa- ja munuaissairaudet, lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta ja haiman sairaudet) voivat aiheuttaa oksentelua. Lisäksi lukuisat vatsalaukun ja ohutsuolen erilaiset sairaudet (vierasesineet, kasvainmuutokset, tulehdukselliset sairaudet, loissairaudet jne.) voivat aiheuttaa oksentelua. Joskus oksentelua voi aiheuttaa tulehduskipulääkkeiden käyttö.  Koska koira on jo iäkäs, suosittelen eläinlääkärikäyntiä ja verinäytetutkimuksia sekä tarvittaessa vatsan alueen kuvantamista (ultraäänitutkimus) oireilun aiheuttajan selvittämiseksi.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Kissanpentu tiputtelee virtsaa

    Meillä on vajaan seitsemän viikon ikäinen tyttökissanpentu, jolla on jatkuvasti takajalat ja vatsa pissan peitossa. Pentu käy normaalisti laatikolla pissaamassa, ja pissaakin normaalin määrän, mutta ilmeisesti kuitenkin tiputtelee pissaa jatkuvasti. Olen pessyt pentua. Sen alavatsasta on lähtenyt lähes kaikki karvat ja tänään huomasin myös pieniä ruskeita pilkkuja vatsassa. Tämä ei kuitenkaan näytä häiritsevän pentua yhtään, mutta haluaisin silti hoitaa mahdollisen vaivan ennen luovutusta.

    Virtsan tiputtelu on selvästi epänormaali oire ja voi liittyä synnynnäisiin epämuodostumiin tai tulehdusmuutoksiin virtsateissä. Harvinaisessa tapauksessa FeLV-tartunta voi aiheuttaa virtsanpidätyskyvyttömyyttä kissalla. Suosittelen eläinlääkärikäyntiä ja virtsateiden tarkempia tutkimuksia (esim. ultraäänitutkimus, virtsanäytteen solukuva ja viljely) ongelman selvittämiseksi.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Kissavanhus huutaa yöt

    Olen 16-vuotiaan Viiru-kissan omistaja. Viiru on vanhuudenpäivillään kuuroutunut täysin. Siitä ei ole tehty tutkimuksia, mutta se söi tyytyväisenä ruokaansa, kun remontti oli ihan vieressä. Viiru on kuuroutumisesta johtuen alkanut huutaa öisin, mikä ajoittuu useimmiten 2-3:n välille. Esimerkiksi viime yö oli uneton yö ja kävinkin viimeisen kerran hakemassa kissan sänkyyn klo 5.45. Kissa huutaa myös päivisin, mutta öisin syynä on hinku pihalle. Asumme alueella, jossa on nähty useasti kettuja, minkä vuoksi kissani ei pääse yöllä pihalle. Kysyisinkin, mitä voisin tehdä, jotta kissa rauhoittuisi? Leikin usein Viirun kanssa, niin kauan kun seniori vain jaksaa, mutta aina tämäkään ei auta. Ruoan ja uuden veden laitan myös joka ilta ennen nukkumaan menoa sekä puhdistan hiekkalaatikon.

    Ääntelyn lisääntyminen voi hyvinkin liittyä kuulon heikentymiseen, jolloin eläin ei itse huomaa aiheuttavansa niin paljon ääntä. Kissan yöllisen ääntelyn taustalla voi olla myös käytösperäiset syyt; esimerkiksi halu lähteä ulkoilemaan.

    Joissain tapauksissa vanhentuvan kissan lisääntynyt ääntely voi liittyä yleissairauteen, erityisesti kilpirauhasen liikatoimintaan. Mikäli muut keinot on jo kokeiltu, voi olla hyödyllistä tarkistaa kilpirauhasarvot ja kissan yleinen terveydentila eläinlääkärikäynnillä. Samalla käynnillä voisi kurkistaa korviin, ettei kuulon heikentymiselle todeta muuta syytä kuin kissan ikääntyminen.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Kissan tappeluvammat

    Meillä on kaksi kuusivuotiasta poikakissaa, jotka ottavat välillä rajumminkin yhteen. Toinen pojista saa aikaan välillä tappeluruhjeita, pieniä haavoja korvan seudulle. Nyt kuitenkin huomasimme, että hyvin lyhyessä ajassa kissalle oli noussut paiseita haavoihin. Aiemmin sillä on ollut haavassa pieni patti, joka on mennyt äkkiä ohi. Patit ovat verestäviä ja erittäviä. Saimme ohjeeksi puhdistamisen ja Bacibact-hoidon. Välillä patit paranevat, mutta toinen kissamme nuolee ne taas auki ja irrottaa ruvet. Olemme pyrkineet estämään kissaa, jotta ne saisivat parantua. Pitäisikö paiseista olla huolissaan? Voisivatko ne olla jotain muuta kuin tappeluruhjeita? Eläinlääkäri ei ollut kovin huolestunut. Minua huolettaa kovasti. Viemme eri eläinlääkärille kissan, jollei parannusta lähipäivinä.

    Kissoilla puremahaavoihin muodostuvat märkäpaiseet ovat erittäin yleisiä. Paiseiden muodostuminen liittyy siihen, että pureman yhteydessä kulmahammas tekee ihoon suhteellisen pienen haavan, jonka kautta suun bakteerit pääsevät ihon alle. Ihohaava paranee nopeasti umpeen, mutta suun bakteerit ihon alla muodostavat märkäisen tulehdusreaktion. Bakteeritulehdusta voi ennaltaehkäistä leikkaamalla karvat puremakohdasta ja puhdistamalla alueen kirvelemättömällä puhdistusaineella. Mikäli paise pääsee muodostumaan, se vaatii lähes aina eläinlääkärin hoitoa (paiseen avaus, huuhtelu ja antibioottihoito).

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Voiko kissani olla viruksen kantaja?

    Minulla on pian vuoden ikäinen tyttökissa, joka on tullut minulle löytöeläintalon kautta. Ottaessani kissan minulle sanottiin, että kissan tulisi olla aina ainoa kissa taloudessa eikä se saisi tavata muita kissoja, koska se on alle 12 viikon ikäisenä sairastanut kissaflunssan. Tiedossa ei ole, mikä flunssan on aiheuttanut (herpes vai calici). Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, ettei flunssa ole vaarallinen terveelle aikuiselle kissalle, joten kissani voisi tavata muita kissoja. Onko asia kuitenkin niin, etten voi ottaa kissalle kaveria koskaan? Minkä ikäinen ja millä rokotuksilla oleva kissa lasketaan niin "terveeksi" ja vastustuskykyiseksi, että mahdollinen tartunta ei ole kuolemaksi? Ymmärsin, että ihan pienelle pennulle tai vanhalle kissalle tartunta voi olla hengenvaarallinen.

    Kissoilla esiintyy useita taudinaiheuttajia (viruksia ja bakteereita), jotka voivat aiheuttaa ”kissaflunssan” tyyppisiä oireita. Vain osa näistä aiheuttaa pysyviä ongelmia tai sen, että kissa jää kantajaksi. Kissa voi jäädä kantamaan calici- tai herpesvirusta ja näiden virustartuntojen yhteydessä saattaa itsekin oireilla myöhemmin erityisesti stressin tai muun sairauden yhteydessä.  Kantajakissa saattaa virusta erittäessään tartuttaa muita kissoja, joiden kanssa se on kontaktissa. Tällaisessa tapauksessa kontaktia muihin kissoihin tulisi välttää. Kissaflunssan aiheuttajaa voidaan yrittää selvittää omalla eläinlääkärillä otettavilla PCR-tutkimuksilla, jolloin voidaan arvioida tarkemmin onko todennäköistä, että kissasi olisi calici- tai herpesviruksen kantaja.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Koira ei kasva

    Minulla on puolen vuoden ikäinen kääpiösnautserin urospentu. Ongelmana on sen kasvu. Se ei kasva samaan tahtiin pentueen muiden pentujen kanssa. Toisaalta pentumme on pentueen painavin, vaikkakin muuten pienin. Koira saa tällä hetkellä suosituksiin verrattuna liian vähän ruokaa, sillä koira lihoo, jos annosta suurentaa. Koira on aina liikkunut huonosti ja vähän.

    Kiihtyykö koiran "pituuskasvu" ruokaa lisättäessä, vaikka painokin nousee? Kuinka vaarallista pennun ylipaino on? Pentu ei leiki yksinään juuri ollenkaan, vaan vaatii kaverin leikkeihin. Yksin ollessaan pentu pääasiassa nukkuu. Miten pentua saisi aktivoitua liikkumaan myös yksinään? Lenkkeilykään ei ole koiran mieleen, vaan tulee lähinnä namilla houkuttelevalla perässä, eikä koskaan kulje edellä.

    Koiran pituuskasvu on hyvin vahvasti määritelty koiran perimässä. Vakavat puutteet ravitsemuksessa voivat aiheuttaa sen, ettei pentu kasva niin suureksi, kuin sen perimä antaisi edellytykset. Normaalilla länsimaisella koiran ruokinnalla on kuitenkin lähes mahdotonta aiheuttaa vakavaa ravitsemuksellista puutetta koiralle. Päinvastoin, suurin ongelma meillä on koirien ylipaino. Erityisesti kasvavilla koirilla tiedetään, että ylipaino on haitallista luuston kehitykselle ja sitä tulisi välttää. Joihinkin sairauksiin voi liittyä pennun heikentynyt kasvu (esim. ns. maksashuntti), joten jos pennun kasvu on selvästi epänormaalia tai asia huolestuttaa Teitä, voi olla hyvä käydä eläinlääkärin tarkastuksessa.

    Puolivuotiaan pennun kanssa voi pikkuhiljaa alkaa lenkkeilemään enemmän. Esimerkiksi 30–60 minuutin kävelylenkki sopii tämän ikäisille koirille. Usein koiran kiinnostuvat lenkkeilystä, jos ympäristö on kiinnostava. Usein metsässä liikkuminen innostaa koiria paremmin kuin esimerkiksi asfaltilla käveleminen.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Kissat tappelevat

    Meillä on kaksi kolmevuotiasta narttukissaa, jotka ovat siskoksia keskenään. Välit ovat olleet tytöillä aina tosi läheiset. Nyt on kuitenkin ilmaantunut todella rajua tappelua. Tällä hetkellä kissat kykenevät olemaan samassa huoneessa, mutta jos toinen tulee liian lähelle, alkaa hirveä sähinä, mouruaminen ja murina. Toinen kisuista on selkeästi alakynnessä ja pelkää toista niin paljon, ettei uskalla edes tulla syömään tai tekemään tarpeitaan hiekkalaatikolle. Se teki viime yönä tarpeensa matolle, mitä ei ole tapahtunut aiemmin. Lisäksi se eristäytyy suurimmaksi osaksi päivää sängyn alle perimmäiseen nurkkaan.

    Tappelua on tietenkin ollut aikaisemminkin, mutta koskaan se ei ole kestänyt näin kauan. Meno on jatkunut reilun viikon.
    Alan huolestua ja kysyisinkin, että mistä ihmeestä tämä voi johtua? Reviiri heillä on kuitenkin ollut yhteinen syntymästä lähtien ja lisäksi ovat molemmat kastroituja, eli ongelma ei voi johtua hormoneistakaan. Kissat eivät myöskään ole tekemisissä toisten kissojen kanssa, koska kyse on sisäkissoista. Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä? Luin joltakin palstalta, että eläinlääkäri suositteli jopa luopumaan toisesta kissasta. Sitä en kyllä ihan vähällä suostu tekemään!

    Perheen kissojen väliset tappelut voivat olla hankalia ratkaista. Avainroolissa yleensä on kissan sisäisen stressin ja turhautumisen vähentäminen, jolloin usein aggressiivinen käytös vähenee. Ohessa joitain yleisiä neuvoja, miten kissan stressiä voidaan vähentää.

    Kissan strategia jännittyneessä tilanteessa on usein poistua turvalliseen paikkaan. Siksi on hyvä katsoa, että kotona on tarjoilla turvallisia lepäilypaikkoja korkealla, esimerkiksi kiipeilytelineen hylly, minne kissa voi kiivetä tarkkailemaan tilannetta. Jos jokin kissayksilö perheessä on aggressiivinen muille kissoille, voi tälle kissalle laittaa kellon kaulaan, jotta muille kissoille jää enemmän aikaa poistua. Kissoille olisi ihanteellista, jos huoneesta olisi enemmän kuin yksi poistumistie tarpeen vaatiessa. Poistumistiet ovat erityisen tärkeitä ruoka- ja vesikulhojen sekä hiekkalaatikon läheisyydessä.

    Eri kissoilla on erilainen tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen omistajan kanssa. Jotkut kissat ovat lähes täysin itsenäisiä, eivätkä piittaa omistajan huomiosta, toiset taas nauttivat silittelystä harjauksesta ja leikistä. Sisäkissalle olisi hyvä tarjota päivittäin leikkejä, jotka stimuloivat kissan lajityypillistä käytöstä: jahtaamisleikkejä, kuten lelun tai herkkupalan piilottamisleikkejä.

    Kissalle on luontevinta ruokailla pienissä määrissä pitkin päivää oman mieltymyksen mukaan. Ihanteellisesti kissalla on asunnossa useampi ruokailupiste , jossa se voi pysähtyä päivän mittaan. Tällöin vältetään se, että kaikki perheen kissat ovat samassa paikassa yhtäaikaisesti kilpailemassa ruoasta. Kissat pääsääntöisesti haluavat ruokailla ja juoda eri paikoissa. Tästä syystä ruoka- ja vesikulhot tulisi olla vähintään 2 metrin etäisyydellä toisistaan. Kissat pitävät erityisesti sellaisista vesikulhoista, joissa on laaja vesipinta-ala ja joissa näkee veden pohjalle (esim. laaja lasinen kulho). Lisäksi kissat juovat mieluiten, kun vesi on tuoretta ja kulho on täytetty laitojaan myöten.

    Hiekkalaatikon tulisi olla rauhallisessa paikassa, missä kissalla on riittävästi yksityisyyttä. Useamman kissan talouksissa olisi hyvä tarjota kissoille useampi hiekkalaatikko eri paikoissa. Laatikon siisteydestä tulisi huolehtia riittävästi: päivittäinen virtsan ja ulosteen poisto sekä kaiken hiekan vaihtaminen ja laatikon pesu viikoittain. Kissa haluaa mielellään kaivaa ja piilottaa ulosteet, joten on tärkeää, että laatikko on syvä ja siellä on riittävästi hiekkaa.

    Mikäli tilanne on niin paha, ettei toinen kissa lainkaan uskalla liikkua asunnossa, tai jos tappelut johtavat vammoihin, joita toistuvasti pitää hoitaa, voi ainoa ratkaisu olla kissojen erottaminen toisistaan.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Mäyräkoira meni veltoksi

    Moi, lääkäri. Minulla on 13-vuotias kääpiömäyräkoira Kirppu. Juhannuspäivänä olimme lähdössä pienelle kävelylle, Kirppu ei millään olisi halunnut lähteä ulos. Se on aika yleistä. Mutta sitten kuitenkin mentiin, jonkun matkaa meni ihan hyvin, mutta sitten Kirppu pisti stopin eikä suostunut kävelemään yhtään. Otin Kirpun syliin ja rupesin kantamaan kotia kohti. Sitten Kirppu rupesi hengittämään hyvin huonosti ja harvakseltaan. Kuulosti siltä että ei saanut kunnolla henkeä! Kirppu meni myös veltoksi, vaikka pysyi tajuissaan.

    Kun kotiin päästiin, tarjosin raikasta vettä ja se joi tosi paljon vähän väliä. Se oli väsynyt ja eikä halunnut liikkua paljoa, vaan makasi. Silmät oli myös aika sameat. Mikähän Kirpulle mahtoi tulla? Onko joku vakava sairaus? Kiitos Jo etukäteen!

    Täältä kotikoneen ääreltä on mahdotonta varmasti sanoa, mitä on tapahtunut, mutta voin antaa joitain yleisiä kommentteja. Kirppu on jo aika iäkäs koira, joten sydänperäisten ongelmien mahdollisuus oireiden aiheuttajana tulee pitää mielessä. Toinen asia, mikä joskus saattaa kesäaikaan tapahtua, on ruumiinlämmön nousu (lämpöhalvaus) erityisesti kuumalla ilmalla lenkkeillessä. Jos epäillään lämpöhalvausta, on hyvä mitata koiran ruumiinlämpö. Mikäli se on korkea (koiran normaalilämpö on alle 39,0 °C), aloitetaan koiran viilentäminen märillä pyyhkeillä tai viileässä suihkussa. Jollei koira virkisty nopeasti, hakeudutaan eläinlääkärille. Kirpulle suosittelisin käyntiä omalla eläinlääkärillä. Terveystarkastus ja perusverinäytteiden tutkiminen antavat lisätietoa Kirpun terveydentilasta ja oireiden mahdollisista taustasyistä.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Laihtuva kissa

    Narttukissani (ikä 3-4 vuotta) on laihtunut kesän tullessa paljon. Sen seurana on 2-3-vuotias kolli. Molemmat on leikattu. Kissat asustelevat sisällä. Ruoka-aikaan narttu ei syö paljon mitään, toisin kuin kolli, joka on hyvässä lihassa.

    Erotimme kissat ruokailun ajaksi toisistaan, mutta sekään ei auttanut. Madotimme nartun varoilta mutta tämäkään ei auttanut. Mitä pitäisi tehdä?

    Kissan laihtuminen on seurausta liian vähäisestä energian saannista suhteessa energian kulutukseen. Tämä taas voi olla seurausta lisääntyneestä energian kulutuksesta, kuten lisääntyneestä liikunnasta, tietyistä sairauksista (esim. sisäloiset, kilpirauhasen liikatoiminta) tai vähentyneestä syömisestä (käytösperäisten syiden tai erilaisten sairauksien seurauksena). Olette jo sulkeneet pois joitain laihtumisen syitä, kuten toisen kissan dominoinnista johtuvan vähentyneen syömisen, ja hoitaneet mahdolliset sisäloiset matokuurilla. Suosittelen käyntiä omalla eläinlääkärillä. Jatkotutkimuksilla voidaan selvittää, onko laihtumisen taustalla yleissairaus.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Koiran kummallinen nuolemiskäytös

    Kyseessä on nelivuotias viiriäiskoira, joka nuolee ajoittain pakonomaisesti lattioita, itseään, tassua ja perheenjäseniään. Tämä on päivittäistä toimintaa. Koira vaihtaa vain välillä nuolemisen kohdetta.

    Olen kysynyt kahdelta eri lääkäriltä tästä omituisesta käytöksestä. Ensimmäinen sanoi kyseessä olevan stressireaktio ja toinen oli sitä mieltä, että koiralla on kipuja tai vatsavaivoja.

    Lisääntynyt nuoleminen voi todellakin olla seurausta useista eri syistä. Suun ja hampaiden sairaudet, erilaiset vatsan tai ruokatorven ärsytystä aiheuttavat sairaudet tai erilaiset tuki- ja liikuntaelimistön, vatsan ja hampaiden kiputilat voivat näkyä lisääntyneenä nuolemisena. Lisäksi koiran stressi tai turhautuminen voi myös oireilla epänormaalina nuoleskeluna. Usein ongelmaa lähdetään lähestymään sulkemalla pois mahdollisia aiheuttajia. Aloitetaan perusteellisella yleistutkimuksella, ortopedisellä tutkimuksella ja verinäytetutkimuksilla ja joissain tapauksessa jatketaan jopa ruokavalio- tai kipulääkekokeiluihin tai vatsasuolikanavan tähystyksiin ja koepalojen ottoon. Mikäli käytös on häiritsevää, kannattaa selvitystyö aloittaa oman eläinlääkärin kanssa.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Koira ei syö

    Kymmenviikkoinen papillonpentu ei suostu syömään normaalisti. Kasvatin luona se söi oikeastaan vain kotiruokaa ja joskus muutaman nappulan, joiden kanssa se lähinnä vain leikkii. Meillä on syönyt vain joskus jauhelihaa ja kanaa, mutta ei ollenkaan koiranruokaa. Puruluita tykkää kyllä järsiä. Pitääkö pennulle antaa nyt lisäravinteita ja mitä suosittelette?

    Suosittelisin hyvälaatuista pienten rotujen koiranpennuille tarkoitettua ruokaa pääasiallisena ravintona koiran kasvuaikana. Koiranpennut ovat joskus mestareita valitsemaan makoisimmat ruoat ja ohjailemaan omistajiaan kokeilemaan ja tarjoamaan erilaisia herkkuja. Suurimmalle osalle koiranpennuista auttaa, kun määrätietoisesti tarjoaa penturuokaa huolimatta pennun mielipiteistä. Jollei pentu syö ruokaansa 10 minuutissa, otetaan kuppi pois ja samaa ruokaa tarjotaan uudelleen seuraavana ruoka-aikana. Herkkuja tai makupaloja ei anneta väliaikoina. Suurin osa pennuista antaa periksi kun nälkä yllättää.

    Kuivaruoan voi turvottaa ja tarjota vaikka piimän kanssa, jos se on pennulle helpompi nauttia kuin kuivat nappulat. Jos pentu syö ainoastaan kotiruokaa, tulee siihen lisätä vitamiini-hivenainevalmiste (apteekista tai koiratarvikeliikkeestä ilman reseptiä) pakkauksen ohjeen mukaisesti. Mikäli pentu on laiha tai sen kasvu on epänormaalia, täytyy asia tutkia tarkemmin eläinlääkärissä.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Kissa ei syö

    Meillä on kolmivuotias persialainen tyttökissa. Se oli jo pentuna pienikokoinen ja se on edelleen normaalikokoista kissaa huomattavasti pienempi. Kissa on syönyt alusta asti tosi niukasti. Kuivaruokaa se syö reippaasti ja juo paljon vettä, mutta märkäruokia menee ainoastaan pussi päivässä, jos sitäkään. Lähinnä se latkii lientä. Olen kokeillut monia eri valmisteita niin eläinkaupasta kuin kaupastakin, mutta näyttää kelpuuttavan vain muutaman merkin ja niitäkään se ei tahdo syödä.

    Kun kissa syö niukasti, on tärkeää erottaa kaksi asiaa. Epänormaalin vähäinen ruokailu (anoreksia) verrattuna kissan energian kulutukseen johtaa laihtumiseen. Tällainen epänormaalin vähäinen syöminen voi johtua useista eri sairauksista. Se vaatii eläinlääkärin tutkimuksia oireilun selvittämiseksi. Vähäistä ruokailua kissalla voi kuitenkin esiintyä myös normaalitilanteessa. Esimerkiksi täysikasvuinen sisäkissa kuluttaa suhteellisen vähän energiaa, ja siitä syystä osa kissoista säännöstelee itse ravinnon saantia. Tässä tilanteessa kissa ei menetä painoa ja pysyy normaalissa ruumiinkunnossa. Tällainen vähentynyt ruokailu ei edellytä jatkotoimenpiteitä.

    Jos olet epävarma, onko kissasi normaalissa ruumiinkunnossa, asiaa kannattaa tiedustella omalta eläinlääkäriltä. Usein kissoilla on omia henkilökohtaisia mieltymyksiä ruoan laadun ja koostumuksen suhteen. Kuivaruoka sisältää tarvittavat ravintoaineet ja vitamiinit yhtä hyvin kuin märkäruokakin, joten jos kissa haluaa syödä kuivaruokaa ainoana ravintona, siihen ei ole esteitä. Raikasta vettä tulee olla vapaasti tarjoilla erityisesti kuivaruokaa nauttivalle kissalle.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Pattejan kissan korvalehdissä

    Meillä on 2-vuotias leikattu kotikissa Misu, joka on ulkokissa. Sille on ilmestynyt korvan lehtien ulkopinnoille vaaleanharmaita karvattomia laikkuja, jotka ovat myös hieman "patillaan". Kissa raapii niitä ajoittain. Korvat ovat alun perinkin olleet aika karvattomat pinnaltaan. Epäilin aluksi, että hyttyset tai polttiaiset olisivat pistelleet kissaa...

    Samantyyppisiä patteja on myös kulmakarvojen alueella, mutta ne eivät ole karvattomia. Korvat ovat sisäpuolelta siistit eikä niissä näytä olevan korvapunkkiin viittaavaa ruskeaa töhnää. Mikä avuksi?

    Korvien alueen ihon ärsytys voi liittyä hyönteisten puremiin. Tällaisessa tapauksessa oireilu menee usein itsestään ohi, erityisesti kun kissa vähentää ulkoilua. On hyvä muistaa, että monet kissan ihosairaudet oireilevat myös ulkokorvien ja naaman alueella. Jollei oireilu mene itsestään ohi, on hyvä käydä näyttämässä muutosta omalle eläinlääkärille. Joissain tapauksissa kyseessä on immuunivälitteinen ihosairaus kuten ruoka-aineallergia.

    Eläinlääkäri Sanna Viitanen

  • Tuontikoiran raivotautirokotus

    Onko olemassa raivotautirokote, jonka voi antaa 8-viikoiselle pennulle? Siitä kun laskee 21 vuorokautta varoaikaa eteenpäin, olisi pentu noin 12-viikkoinen.

    Tuon pennun Puolasta, eikä se olekaan niin yksinkertaista, kun tavoite on saada pentu mahdollisimman nuorena, jotta voisin vaikuttaa sen oppimiseen haluamallani tavalla. Muutenhan se pentu on jo melkein puolivuotias tullessaan. Aikuispaino koiralla on 2-3 kiloa.

    Raivotautirokotteiden valmistajan ilmoittama aikaisin mahdollinen rokotusikä pennuille on lähes poikkeuksetta 12 –16 viikkoa. Tähän vaikuttavat ainakin seuraavat tekijät: Koiran pentu saa emoltansa vasta-aineita raivotautia vastaan (mikäli emo on rokotettu), ja näiden vasta-aineiden poistumista odotetaan ennen ensimmäisen raivotautirokotteen antamista. Lisäksi on mahdollista, että rokotteiden turvallisuutta hyvin nuorilla koirilla ei ole tutkimuksissa todennettu, joten käyttöä pienillä pennuilla ei voida tästä syystä suositella.

    Tällä hetkellä Suomessa markkinoilla olevista raivotautirokotteista yhdestä ilmoitetaan, että rokotetta voidaan käyttää koiranpennuille 4 viikon iästä eteenpäin, jollei emoa ei ole rokotettu ja 11 viikon iästä mikäli pennun emo on rokotettu. Muissa rokotteissa suositusikä on 12 viikkoa tai enemmän. Kannattaa tarkistaa rokotevalmisteiden käyttötiedot myös pennun kotimaassa.

    Sanna Viitanen, eläinlääkäri

  • Mitä suojaa suomalaiskoira tarvitsee Etelä-Euroopassa?

    Kysyisin neuvoa matkustamisen suhteen. Olemme menossa Kroatiaan koirien kanssa ja mietin miten suojautua leishmaniaa vastaan. Ongelmana on toinen koira, 2,7 kg painava chihuahua. Se sai aikaisemmin allergisia oireita Strongholdista, jota käytettiin nenäpunkkien häätöön. Uskaltaako koiralle siitä huolimatta antaa punkkikarkotetta, ja jos uskaltaa, mitä? Leishmaniaa levittää ilmeisesti hietakärpänen jota vastaan useimmat punkkikarkotteet kai tepsivät myös.

    Koiralla on myös päällä kuuri antibioottikuuri nielutulehdukseen ja nenäpunkkilääkitys nenäpunkkiepäilyyn. Onko jotain muita sairauksia tuolla Välimeren seudulla jota vastaan pitäisi varautua?

    Lemmikkien kanssa matkusteltaessa Etelä-Euroopassa on useita asioita mitkä kannattaa huomioida. On tärkeä suojautua punkkien välittämiä tauteja vastaan (esimerkiksi erlichioosi, anaplasmoosi ja babesioosi) käyttämällä ihon pinnalle laitettavaa punkkisuoja-ainetta. Suurin osa punkkisuojalääkkeistä torjuu kirpputartunnalta, jota esiintyy Etelä-Euroopassa yleisest, ja jotkut myös hietasääskiltä, jotka levittävät leishmanioosia. Edellä mainittujen lisäksi tulee suojautua sydänmatotartuntaa vastaan tableteilla tai ihon pinnalle annettavalla paikallisvaleluliuoksella. Etelä-Euroopassa esiintyy myös Leprospira–bakteerin aiheuttamaa munuaistulehdusta, joten rokotusta leptospiroosia vastaan suositellaan.

    Ihon pinnalle annosteltavat lääkeaineet voivat joskus aiheuttaa paikallista ihoärsytystä. Sellaista lääkeainetta, joka on aiheuttanut ihoreaktion, ei tietysti suositella jatkossa. Suurin osa loislääkkeistä on kuitenkin hyvin siedettyjä. Kannattaa kokeilla korvaavaa valmistetta, jos ihoärsytystä on esiintynyt.

    Sanna Viitanen, eläinlääkäri

  • Kuinka tulla toimeen koiran ruokatorven laajentuman kanssa?

    12-vuotiaalla mäyräkoirallamme on todettu aika paha ruokatorven laajentuma. Ohjeiksi meille on annettu syödä jakkaran päältä, ei suoraan lattialta.  Antepsiiniakin olemme antaneet ennen ruokailua, mutta sekään ei tunnu auttavan. Mikä tai mitkä voisivat olla hyviä keinoja tässä tilanteessa ehkäistä oksentelua ja hirveän rohinan syntymistä?

    Laajentuma ei voi parantua ikinä, mutta tarvitsisimme hyviä keinoja, joilla selviäisimme sen kanssa, joilla koiran tila pysyisi vakaana ja hyvänä.

    Aikuisiällä syntyvä megaesofagus eli ruokatorven laajentuma voi olla idiopaattinen eli syntyä ilman tunnettua taustasyytä. Tämä onkin yleisin muoto aikuisiän ruokatorven laajentumasta. Myastenia gravis –hermostosairauden seurauksena syntyy noin 25–30 % aikuisiän ruokatorven laajentumista koiralla. Lisäksi harvinaisessa tapauksessa ruokatorven laajentuma voi olla seurausta mm. yleistyneestä ääreishermoston sairaudesta, lisämunuaisen vajaatoiminnasta, aivorungon sairaudesta tai lyijymyrkytyksestä.

    Oman eläinlääkärin kanssa kannattaa käydä läpi jatkotutkimusten tarve. Aikuisiän ruokatorven laajentuman yhteydessä suositellaan verinäytetutkimuksia myastenia gravis -hermostosairauden varalta. Tämä onvasta-ainetutkimus, jossa näyte lähetetään Yhdysvaltoihin tutkittavaksi. Lisäksi suositellaan muiden mahdollisten taustasyiden sulkemista pois verinäytetutkimuksilla (valko- ja punasoluarvot, seerumin perusarvot, lisämunuaisen toimintakoe). 

    Oireenmukaisena hoitona on tärkeä tukea veden ja ruoan mahdollisimman sujuvaa kulkua vatsalaukkuun. Tärkeimmässä roolissa on syöminen ”pystyasennossa”, jolloin ruoka valuu paremmin painovoiman vaikutuksesta vatsalaukkuun. Syömisen jälkeen kannattaa koiran istua tai olla pystyasennossa parin minuutin ajan. Erilaisia ruoan koostumuksia kannattaa kokeilla, jotta löydettäisiin sellainen, joka aiheuttaa omalle koiralle mahdollisimman vähän oireita. Monelle koiralle pehmeä mutta ”kokkareinen” ruoka  (esimerkiksi purkkiruoka) soveltuu hyvin. Yön aikana tapahtuvaa vatsan sisällön valumista ruokatorveen voi helpottaa nukkuminen ”pää tyynyllä” eli pää kohotetussa asennossa.

    Lääkehoitona ruokatorven laajentuman yhteydessä joillekin potilaille on apua vatsasuojalääkitysten (esimerkiksi famotidiini, sukralfaatti eli Antepsin) lisäksi ruokatorven ja vatsalaukun liikettä stimuloivista lääkityksistä (metoclopramidi tai sisapridi). Myastenia gravis -sairautta hoidetaan siihen tarkoitetulla lääkityksellä. Lääkehoidosta kannattaa neuvotella oman eläinlääkärin kanssa.

    Ruokatorven laajentuman vakavia seurauksia on aspiraatiopneumonia eli keuhkotulehdus, joka syntyy ruokatorven sisällön jouduttua nielun kautta keuhkoihin. Jos koiralla on kuumetta, hengitysvaikeuksia tai väsymystä, tulee hakeutua eläinlääkärin hoitoon.

    Sanna Viitanen, eläinlääkäri

  • Ruokinta ei aiheuta koiran degeneratiivista myolopatiaa

    Kysymykseni koskee koiran kotiruokintaa ja suolansaantia. Ikääntyvä koirani söi viimeiset kuukautensa kotiruokaa (puolen vuoden ajan). Ennen sitä se söi kuivamuonaa, mutta varastopunkkiallergian takia siirryin kätevään märkäruokaan, jota se söi mielellään, kunnes en enää uskaltanut antaa sitä, koska koirallani oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Ruoka sisälsi merilevää. Tämän jälkeen olikin vaikeaa keksiä kattavaa kotiruokaa.

    Keitin riisiä tai tattaria, johon joskus lisäsin suolaa. Lisäksi annoin kanan- tai naudanlihaa sekä öljyä. Annoin myös koiranmakkaraa ja vitaminoitua poronlihaa tölkissä. Vihanneksia ja kananmunaa annoin pari kertaa viikossa. Vitamiineista koirani sai nivelvalmistetta ja B-vitamiinia. Loppuvaiheessa ostin taas kuivamuonaa, jota koirani söi muutaman päivän kunnes ruokahalu alkoi kadota. Kotiruokakaan ei enää viimeisellä viikolla paljoa maittanut. Koirallani oli degeneratiivisen myelopatian oireita suunnilleen kotiruoan aloittamisesta alkaen ja lopulta heikkeni niin, että se piti lopettaa. Nyt sitten mietin, että olikohan suolansaanti kohdallaan ja sitä kautta koirani heikkeni? Kuinka nopeasti mahdollinen puute alkaa näkyä? Kiitos vastauksesta.

    Degeneratiivinen myelopatia (DM) on hitaasti etenevä hermostosairaus, jossa selkärangassa hermojen valkoinen aine rappeutuu. Hermotuksen puutos johtaa takajalkojen heikkouteen ja halvausoireisiin. Sairautta esiintyy useilla roduilla (tyypillisimmin saksanpaimenkoirilla) ja tällä hetkellä tiedetään, että sairauden taustalla on geneettinen alttius (SOD1-geeni). Tähän saakka tehdyissä tutkimuksissa ei ole todettu, että ruokinnalla olisi merkitystä taudin synnylle.

    Koirasi ruokavalio vaikutti monipuoliselta, enkä pidä lainkaan todennäköisenä että ruokinnalla on merkitystä sairauden puhkeamiselle. Mikäli koira syö ainoastaan kotiruokaa pidempiä jaksoja (useita kuukausia), suositellaan monivitamiini- ja hivenainevalmisteen lisäämistä ruokavalioon.

    Sanna Viitanen, eläinlääkäri

Kysymykset (1 - 18) (18)
Näytä kpl sivulla