Eläinlääkäri Jaakko Väyrynen vastaa

  • Koiran kohtaukset - epilepsiaako?

    Koirani, kuusivuotias kääpiösnautseriuros, on saanut 8 viikon sisään neljä "kohtausta". Ensimmäinen kohtaus oli varsin raju. Koiran tasapaino alkoi heittää lenkillä. Se kaatuili hankeen, oksensi ja lopulta jalat menivät kokonaan alta. Kaiken kaikkiaan kohtausta kesti noin 10 minuuttia. Tämän jälkeen koira jatkoi normaalisti lenkkiä, käveli reippaasti ja teki tarpeensa ennen sisälle menoa. Muilla kerroilla kohtaus on ollut kestoltaan lyhyempi, noin 5 minuuttia. Siihen ei ole liittynyt oksentelua. Koiralla on tasapaino heittänyt, ollut pientä tärinää eivätkä jalat ole kunnolla kantaneet. Koira on ollut aina kohtausten aikana tajuissaan. Kohtauksen mentyä ohi koiran vointi ja käytös on ollut täysin normaalia.

    Käytin koiraa ensimmäisen kohtauksen jälkeen eläinlääkärissä, jossa siltä otettiin verikokeet ja tutkittiin muutoinkin ulkoisesti. Näissä tutkimuksissa ei ilmennyt mitään poikkeavaa eikä lääkäri osannut sanoa syytä kohtauksille.

    Asunnossamme on tehty remonttia (tapettien poistoa, seinien maalausta ym.) hieman kauemmin, kuin koiran kohtaukset ovat alkaneet. Kohtauksissa on ollut taukoa ollessamme poissa asunnosta. Voisivatko rakennusmateriaaleista (maalit, tasoitteet, kipsilevyn pöly) erittyvät kaasut aiheuttaa koiran kohtaukset? Mikä voisi aiheuttaa ne (epilepsia, muu sairaus, stressi)?

    Jos kohtaukset toistuvat, videoi kohtaus vaikkapa kännykäkameralla ja näytä tallenne eläinlääkärille.

    Jollei verikokeissa ja yleistutkimuksessa ei ole todettu poikkeavaa ja kohtaukset ovat äkillisiä koiran voinnin muuten ollessa normaali, on taustalla todennäköisesti epilepsia eli hermostossa esiintyy ajoittain sähköhäiriöitä, jotka aiheuttavat kohtauksen. Epilepsiaan ei ole varsinaista diagnostista testiä vaan diagnoosiin päädytään sulkemalla pois muut sairaudet ja syyt.

    Epilepsialääkityksen aloitusta mietitään yksilöllisesti. Jos kohtaukset ovat rajuja ja toistuvia, lääkitys aloitetaan. Arviolta 2/3 lääkityistä epileptikkokoirista pystyy elämään lääkityksen kanssa kokonaan tai lähes kohtauksista vapaata elämää.  Osassa tapauksia sairauden kulku on raju eikä lääkityksellä saada vastetta.

    Kannattaa muistella ja arvioida tilanteita, joissa kohtaus on ilmennyt. Onko koira kiihtynyt syystä tai toisesta? Voiko noita tilanteita jatkossa välttää?

    Eräällä epilepsiapotilaallani ovikellon soiminen ja vieraiden aiheuttama kiihtymys johtivat epilepsiakohtaukseen. Jo tämän huomioiminen helpotti epilepsian hallintaa selvästi.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Patti kissan hännän alla

    Minulla on 9 kuukautta vanha norjalainen metsäkissatyttö. Sillä on erittäin kaunis tuuhea häntä. Tänään kammatessani häntää huomasin sen alapuolella (noin 1/3 hännän tyvestä) noin 1 cm kokoisen patin. Patti on kiinteä ja tuntuu olevan nikaman kohdalla. Häntä liikkuu. Iho ei ole punainen eikä kissa pattia mitenkään aristele. Patti on tullut ihan yllättäen. Kissalla on tarkoitus teettää pentuja ensi syksynä. Mistä tuollainen patti voi tulla ja mitä sille pitäisi tehdä?

    Mikäli iho vaikuttaa siistiltä, on muutos todennäköisesti häntänikamassa. Taustalla voi tuolloin olla trauman aiheuttama reaktio luukalvossa tai jo parantunut murtuma.

    Diagnoosiin päästään varmasti eläinlääkärissä tarkastamalla häntä ja mahdollisesti röntgenkuvaamalla se. Mikäli tausta on traumaattinen eikä häiritse kissaa, hännälle tai kissalle ei tehdä mitään. Jos kissa on todettu aiemmin normaaliksi hännän suhteen eikä periytä vaikkapa häntämutkaa, estettä pentujen saamiselle ei ole.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Villakoiran löysät polvet

    Meillä olisi kuusivuotiaan villakoiramme kanssa ongelma. Yhtäkkiä, kaikkien vauhdikkaiden ja tomerien vuosien jälkeen villiksemme nosti takajalkaa eikä enää suostunut astumaan sille kotioloissa. Koiran persoona muuttui masentuneeksi. Ulkona se kuitenkin suostuu usein astumaan jalalle ja juoksee iloisena. Ajattelimme ensin, että se olisi venähtänyt, joten veimme sen vasta parin viikon jälkeen eläinlääkäriin. Eläinlääkäri ajatteli, että kyseessä voisi olla patellaluksaatio.

    Saimme kahden viikon kipulääkityksen. Koira alkoi parin kolmen päivän päästä käyttäytyä normaalisti. Heti kipulääkityksen loputtua koirasta tuli vaisumpi ja se alkoi taas pitää takajalkaa ylhäällä. Ulkona kuitenkin taas menee normaalisti.

    Syksyllä koiramme kyljessä oli suhteellisen iso mustelma. Se oli todennäköisesti kaatunut jonkun terävän päälle. Kävin käyttämässä koiraa Viikissä. Kaiken piti olla kunnossa.

    Voiko jalalla ja tällä mustelmalla olla jotain yhteyttä? Ne nimittäin kohdistuivat samalle puolelle koiran kehoa.

    Eilen kotona ollessamme, koira makaili sohvalla ja äkkiä vinkaisi ja juoksi luokseni, ikään jotain olisi sattunut. Tämä ei ole yhtään koiramme tapaista.

    Kannattaisiko siis käydä kuvauttamassa jalka varmuuden vuoksi? Mitä tehdään lieville luksaatioille (jos nyt tässä on kyse siitä), kun koiran jalka on selvästi kipeä ja mieli maassa?

    Jos koiranne olisi satuttanut jalkansa yhtä aikaa, kun mustelma ilmestyi, olisiko sillä ilmennyt välitöntä ontumista? Tuskin.

    Villakoirilla tapaa muita koiria useammin olla niin kutsutut löysät polvet eli niillä esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa (eli luksaatiota) tavallista enemmän. Koira jolla on löysä polvi voi pärjätä moitteettomasti koko elämänsä, mutta on toki myös mahdollista, että ajan kuluessa polveen kehittyy nivelrikkoa joka aiheuttaa ajoittain kipua ja epämukavuutta erityisesti levossa ja levon jälkeen liikehtiessä.

    Koska jalka ei tullut kuntoon tulehduskipulääkityksellä, on syytä palata eläinlääkäriin. Paitsi, että jalka, liikkuminen ja yleiskunto tarkastetaan valveilla olevalta koiralta, voidaan nivelet, erityisesti polvi, tutkia ja tunnustella perusteellisemmin kevyessä rauhoituksessa. Myös röntgenkuvaus on perusteltua.

    Luksaation hoito riippuu sen asteesta. Lievissä tapauksissa on tulehduskipulääke paikallaan. Koirille on saatavana myös lisäravinteita (kuten glukoosamiini ja kondroitiinisulfaatti) ja nivelten aineenvaihduntaa reipastuttavia lääkehoitoja, joita voit kysyä tarkemmin eläinlääkäriltäsi. Erityisesti kun ollaan tekemisissä kroonisen tilan kanssa, lisäravinteisiin ja hoitoihin joita annetaan jatkuvasti ja ennaltaehkäisevästi kannattaa panostaa: ne parantavat tavallisesti liikuntakykyä ja elämänlaatua. Lisäksi tarve tulehduskipulääkityksille vähenee.

    Jollei polveen ole kehittynyt nivelrikkoa ja luksaatioaste on vaikea, antaa leikkaushoito parhaimman ennusteen. Leikkauksessa pyritään palauttamaan polvilumpiolle tyypillinen sijainti ja toiminta.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Koiran kuonon paukamat

    Reilun vuoden ikäinen shelttini sai nenäpunkkitartunnan, jonka jälkeen kuonoon on alkanut ilmestymään outoja patteja. Nenäpunkit lääkittiin Strongholdilla. Patteja on ollut nyt noin reilun viikon ajan. Patit (yleensä yksi kerrallaan) ilmestyvät kuonoon ja lähtevät yön aikana pois. Koiran profiilista huomaa selvästi patit. Patit eivät ole kipeitä ja tuntuvat kiinteiltä. Mitä nämä patit voisivat olla ja liittyvätkö ne ylipäätänsä nenäpunkkeihin?

    Nenäpunkin tavanomaisimmat oireet ovat niiskutus, aivastelu, kuonon kutina, heikentynyt hajuaisti. Nenäpunkki on mikroskooppinen hämähäkkieläin, jonka visualisoimiseksi riittää normaali suurennuslasi. Käytännössä nenäpunkki lääkitään oireiden perusteella. Sataprosenttinen diagnoosi vaatisi esimerkiksi nenäontelohuuhteen analyysin.

    Kotioloissa voi toki kokeilla, ehtisikö koiran aivastaessa asettaa valkoisen A4-arkin nenän eteen ja sitten tarkastella paperia suurennuslasilla.

    Nenäpunkkia itsessään ei aiheuta kuonoon ulkoisia muutoksia kuten kuvailemiasi paukamia. Ne saattavat olla peräisin kuonon voimakkaasta hankaamisesta ja ärtymisestä. Todennäköisemmin taustalla on yliherkkyysreaktio. Onko ympäristössä tai ruokavaliossa mitään muita samanaikaisia muutoksia? Stronghold on tavallisesti hyvin siedetty valmiste, mutta toki kaikilla lääkkeilläkin on osalle populaatiosta sivuvaikutuksensakin. Keskustele asiasta tarkemmin hoitavan eläinlääkärin kanssa ja miettikää, olisiko jokin toinen lääkevalmiste jatkossa soveliaampi tai löytyykö olosuhde- tai ruokintatekijöistä vastausta vaivaan.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Patti kanin leuan alla

    Moi. Minulla on noin nelivuotias kaniherra. Sillä on noin puolen kananmunan kokoinen kivikova patti leuan toisella sivulla.

    Taustalla on todennäköisesti hammasperäinen ongelma, kuten hammasjuurimätä, jossa tulehdus etenee leukaluuhun. Diagnoosi tarkentuu ja hoitovaihtoehdot selviää kuitenkin parhaiten eläinlääkärissä paikan päällä.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Peniksen pallukat

    Ostin vajaa vuoden ikäisen kääpiöpinseriuroksen. Kivesvikaisuuden takia oli pallit poistettu. Kuitenkin peniksen molemmin puolin tyveen tulee ajoittain noin luumun kokoiset pallukat, joskus erektion aikaan. Lääkärinlausuntoa en ole saanut, enkä varmaan saa, kun koira on poistettu rekisteristä. Ovatko nämä niin sanotut piilokivekset?

    Nämä kuvailemasi pallukat kuulostavat koiran siittimen keskeiseltä osalta, paisuvaiskudokselta joka varmistaa koirien paritellessa nk. nalkkiin jäämisen, mikä edesauttaa siittiöiden kulkeutumista syvemmälle naaraan sukuteihin. Ilmiöstä ei tarvitse olla huolissaan.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Jäykkänä heräävä koira

    Eräänä aamuna koirani (kultainnennoutajauros, ikä 3,5 vuotta) oli hyvin apea ja vinkaisi, kun yritin sitä makuultaan liikutella. Yleensä koira tulee aamulla häntä heiluen herättämään, mutta ei tänä aamuna. Kaikki tassut venyttelin läpi, mutta kipua ei koira osoittanut eikä aristanut häntää. En onnistunut löytämään koirassa mitään tiettyä paikkaa, josta kipu voisi olla peräisin. Koira kuitenkin lähti aamulenkille normaalisti eikä lenkilläkään poikkeavaa havaittu. Se söi normaalisti. Edellisiltana teimme 10 km lenkin kaverikoirien kanssa, mutta tällaiset lenkit ovat ihan viikoittaisia.

    Mikä voisi olla syynä? Onko aihetta huolestua?

    Mikäli koira on episodin jälkeen ollut täysin normaali ja arkirutiinit pitkine lenkkeineen sujuvat ja koira palautuu liikutuksesta, en olisi yksittäisestä huonosta aamusta huolissani.

    Jos erityisesti rasituksen jälkeinen kipuilu yleistyy, on tietenkin hakeuduttava lääkäriin.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkääri

  • Kissan sitkeä ripuli

    Minulla on kaksi sterilisoitua kissaa. Toisella on ollut ripuli siitä asti, kun ne minulle tammikuun alussa tulivat. Kissat on madotettu (Frontlinella), rokotettu ja sterilisoitu. FIV/FeLV-testi oli negatiivinen. Kissa on syönyt luonani 1,5 säkkiä Prescription Z/D –ruokaa. Se madotettiin Axilurilla ja se sai silmätulehdukseen silmätippoja. Giardiaa ei ulostenäytteestä todettu. Kuitenkaan ripuli ei ole hellittänyt. Minulle suositeltiin Inupekt Fortea ja Specific FRD -ruokaa. Viiden päivän syötön jälkeen minusta tuntuu, että ripuli on vielä vetisempää. Olen turhautunut ja huolissani kissani terveyden takia. Voinko pyytää ottamaan lisää näytteitä tai allergiatestejä vai mitä tulisi tehdä? Olen erittäin kiitollinen, jos vastaatte.

    Peruslääkitykset ja tutkimukset vaikuttavat asianmukaisesti suoritetuilta. Kannattaa vielä varmistaa, että eläinlääkärillä on tehty myös loistutkimus Tritrichomonas foetus -loisen varalta. Tavanomaisessa ulostetutkimuspaketissa tätä analyysia ei välttämättä ole. Loinen aiheuttaa pitkittynyttä ripulia nuorilla kissoilla. Tavanomaiset matolääkkeet eivät siihen tehoa.

    Hyvä puoli sairaudessa on se, että ripuli tavallisesti rauhoittuu spontaanisti kissan hieman vanhetessa.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Pitääkö laskeutunut kives poistaa piilokiveksen kanssa?

    Koirallamme on toinen kives laskeutumatta. Se on eläinlääkärin tutkimuksen perusteella vatsaontelossa. Toinen kives on normaalisti laskeutunut. Aiomme poistattaa piilokiveksen, mutta haluaisimme säästää laskeutuneen kiveksen.  Eläinlääkärit näyttävät suosittelevan myös normaalisti laskeutuneen kiveksen poistoa piilokiveksen poiston yhteydessä. Miksi normaali kives pitäisi poistaa?

    Piilokives kannattaa ehdottomasti poistaa kohonneen kasvainriskin ja kiertymismahdollisuuden takia. Piilokiveksiset koirat kastroidaan usein normaalinkin kiveksen osalta: näin varmistuu, ettei koiraa voida käyttää jalostukseen. Totaalikastraatio myös ehkäisee tehokkaasti eturauhasongelmia ja hormonivälitteisiä (testosteroni) kasvaimia. Epäsuotuisia vaikutuksia kastroinnilla taas voi olla painonhallinnan ja turkissa ilmenevien muutoksien takia. Osaa omistajista myös epäilyttävät luonnemuutokset: lisääntymisvietin heiketessä koira suhtautuu hajuihin ja reviiriin merkitsemiseen aiempaa rennommin. Koiran persoonallisuus ei varsinaisesti kastroinnissa muutu.

    Toista kivestä ei ole kuitenkaan välttämätöntä leikata, kunhan koiraa ei käytetä jalostukseen piilokivesongelman periytyvyyden takia.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Koira ei syö lääkkeitä

    Mikä avuksi, kun koira kieltäytyy syömästä kastraation jälkeisiä lääkkeitään?

    Lääke voidaan antaa koiralle koiraa harhauttamalla, väkisin tai vaihtamalla lääke toiseen, maistuvampaan lääkevalmisteeseen. Lääkettä voidaan tarjota sellaisenaan: koira ei koe sitä uhaksi ja syö sen namina.

    Lääke voidaan piilottaa makupalaan (makkara, nakki tms.), jonka koira lähtökohtaisesti hotkaisee nopeasti ja enempiä maistelematta. Mikäli kontrolli koiraan on hyvä, voidaan lääke antaa suoraan suuhun (nestemäinen lääke). Tabletti taas annetaan avaamalla toisella kädellä koiran suu, sitten tabletti asetetaan sormilla nieluun, kuono pidetään kevyesti kiinni yläviistoon suunnattuna ja toisella kädellä hierotaan kevyesti kurkunpäätä. Näin aiheutetaan koiralle nielemisrefleksi ja tabletti päätyy vatsalaukkuun.

    Jolleivät nämä konstit tuota tulosta, olkaa yhteydessä eläinlääkäriin. Useissa lääkevalmisteissa on saatavana erilaisia makuvaihtoehtoja. Joissain tapauksissa lääkkeet voidaan antaa injektiovalmisteena.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Pärjääkö kissa ulkona?

    Kysymykseni koskee kissoja. Olen tavannut parissa perheessä kissoja jotka elävät kesät talvet ulkona. Toinen perhe olikin jostakin tarkistanut, voiko näin pitää kissaa. Kuulemma kissa kasvattaa ulkona ollessaan talviturkin, jolla se pärjää pakkasessa. Kissa oli heillä toista talvea eikä ollut villiintynyt. Lapset leikittivät ja hellivät kissaa päivittäin. Olemme alkaneet harkita kissan hankintaa ja mietimme, onko mahdollista ottaa kissa keväällä tai alkukesällä ja tehdä sille piharakennuksen sisälle oman eristetyn asumuksen. Asumme maaseudun rauhassa isolla tontilla haja-asutusalueella.

    Kissahan selviää mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Se, mikä on kissalle hyväksi, on toinen asia.

    Mikäli kissalla on käytettävissään lämmin, valoisa ja riittävän tilava sääsuoja ja sille tarjotaan asiallista syötävää ja juotavaa, kissa varmasti pärjää. Kissa ei saa kuitenkaan poistua omistajan maaperältä. Koko ulkoilualueen tulisi olla aidattu. Kissan tapauksessa tämä tarkoittaa umpinaista häkkiä (vertaa koira) kissan hyvän kiipeilykyvyn takia.

    Optimaalinen malli voisi löytyä Korkeasaaren kissalasta, mutta käytännössä sen tasoiseen toteutukseen on hankala yltää.

    Kissoja tulisi myös olla ainakin kaksi sosiaalisista syistä.

    Kytkettynä kissaa ei saa pitää kuin valvonnan alla lyhyitä aikoja kerrallaan. Suomen lain puitteissa kissojen irtipitäminen ei ole sallittua: poistuessaan omistajan maaperältä kissalle saattaa käydä kalpaten osittain ympäristötekijöiden (erityisesti liikenne) muiden eläinten (linnut, ilves ym.) tai ihmisten toimesta. Kaikki eivät pidä kissoista.

    Kissojahan pidetään perinteisesti talli- tai navettakissoina. Näillä kissoilla on selkeä työtehtävä ja virikkeellinen ympäristö, pihakoppiasetelmassa tällaista virikkeellisyyttä ei ole.

    Onko erityisiä syitä miksi kissa ei voisi asua kanssamme samassa taloudessa? Kissalle voisi tehdä ulkoiluluukun josta olisi yhteys suureen häkkiin, jossa voisi kiipeillä ja viettää turvallisesti aikaa, pääsemättä karkuun.

    Käykääpä perheen kanssa asiasta vielä keskustelua ja miettikää miksi haluatte eläimen ja minkälaisen elämän voitte eläimelle tarjota.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Tarvitseeko kissa kaverin?

    Minulla on kesällä viisi vuotta täyttävä leikattu uroskissa. Olen miettinyt, olisiko sille hyvä joskus hankkia kissa kaveriksi, vaikka se on mustasukkainen luonteeltaan. Mietinkin, että ehkä 6-12 kuukautta vanha narttukissa voisi mennä, kun sen kissani ehkä näkisi pentuna ja "kasvatettavana" eikä kilpailijana?

    Jos logiikkani tässä asiassa toimii, minkä ikäisenä kissani olisi todennäköisimmin vastaanottava tuollaiselle kaverille, ja minkä ikäinen kaveri toimisi parhaiten? Aiemmin se on tullut hoidossa ollessaan juttuun pari vuotta vanhemman rauhallisen kollikissan kanssa.

    Olet ajatellut kissasi parasta! Kissa kaipaa lajitoveria ja vaikka kuinka seurustelisi ja leikkisi kissan kanssa, ihminen ei korvaa toista kissaa.

    Yleensä eri sukupuolta olevat kissat tulevat paremmin toimeen keskenään. Kissat ovat erilaisia: jos kissasi on kovin rauhallinen ja mieltynyt enemmän syömiseen ja nukkumiseen voi sitä stressatakin virtaa täynnä oleva nuorempi yksilö. Saattaa myös olla, että nuori kissa tuo toivottua piristystä kissanne arkeen!

    Kun uusi kissa tulee taloon, voidaan se aluksi sijoittaa toiseen huoneeseen päiväksi, kahdeksi jolloin kissat voivat kommunikoida keskenään tuoksujen välityksellä ja totuttautua toisiinsa ennen silmästä silmään kohtaamista. Toivottavasti mieluinen kaveri löytyy!

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Kissat aivastelevat

    Minulla on kuusivuotiaat kissasisarukset. Urospuoleinen on alkanut aivastella viime aikoina kovasti. Ne ovat sisäkissoja enkä ole madottanut niitä. Voisiko kyse olla siitä tai kenties nenäpunkista? Pitäisikö käyttää eläinlääkärillä? Siksi kysyn mielipidettäsi ensin, koska kissani eivät pidä matkustamisesta lainkaan enkä haluaisi viedä turhaan auton kyytiin.

     

    Ensinnäkin: anna molemmille kissoillesi laajakirjoinen matolääke, koska kissoja ei ole madotettu tai siitä on kulunut hyvin pitkä aika. Matolääkkeitä saa apteekista ilman reseptiä. 

    Nenäpunkki aiheuttaa koirilla yleisesti aivastelua. Kissoihin se ei nykytietämyksen mukaan tartu.

    Aivastelu johtuu ärsytyksestä nenäontelossa. Onko kissan ympäristössä voimakkaita hajuja, esimerkiksi parfyymiä? Eiväthän kissat altistu tupakansavulle? Onko talouteenne hankittua viime aikoina esim. suuria tekstiilejä jotka saattaisivat ärsyttää hengitysteitä? Joskus aivastelun taustalla on vierasesine nenäontelossa. Sen ei nenäontelon limakalvon herkkyyden vuoksi tarvitse olla kummoinenkaan.

    Taustalla voi olla myös virus- bakteeri- tai sienitartunta. Jos kissa on virkeä oma itsensä, syö ja juo normaalisti, eikä muita hengitystieoireita (yskä, paksu sierainvuoto, hengitysvaikeudet, lisääntynyt nieleskely) ole, voidaan tilaa seurata kotosalla viikosta kahteen. Mene sitten tarvittaessa eläinlääkärin vastaanotolle selvittämään tarkemmin aivastelun syy.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Koiravanhuksen oksentelu huolettaa

    Koirani (13-vuotias sekarotuinen suomenpystykorva Rekku) on alkanut oksennella yhä useammin. Aluksi oksentelua oli vain lenkkien yhteydessä, mutta koska koiraa pidetään ulkona, on oksentelu voinut usein jäädä myös huomaamatta. Kaksi viikkoa sitten koiralle annettiin matolääke ja sen tila koheni selvästi. sen turkki näyttää nyt paremmalta ja ehkä se on hieman lihonutkin. Se on kuitenkin edelleen laiha: selkäranka ja kylkiluut tuntuvat selvästi.

    Lisäksi koiralla on hengitysvaikeuksia, joiden ensin arvelimme johtuvan nenäpunkeista. Strongholdia se on nyt saanut. Kuitenkin sen hengitys yhä pihisee ja hengittäessä koiran kylkiluut pullistuvat voimakkaasti ulospäin, myös silloin jos se välillä pärskiessään hengittää suun kautta. Koiran kopissa on käytetty lämmikkeenä kuivaa heinää.

    Matolääkkeiden jälkeen vähentynyt oksentelu on lisääntynyt uudestaan. Tänään koira on oksentanut jo neljä kertaa. Toisinaan menee tunteja syömisen jälkeen, joskus koira oksentaa heti syötyään ja syö sitten oksennuksen. Ruokahalussa ei ole vikaa ja se juo paljon vettä. Oksennus on limaista.

    Koiralle syötetään koiranmakkaraa ja naksuja, mutta lisäksi se saa paljon myös raakaravintoa (jauhelihaa ja hirven lihaa, sisäelimiä ja luita) ja öljyä ruuan mukana. Sen mahasta kuuluu usein murinaa ja välillä tuntuu tulevan oksennusta suuhun. Sisällä koira nuoleskelee tassujaan. Ripulia koiralla ei ole ja hangen päällä näkyi ihan normaaleja pökäleitä. Vähän päivästä riippuen sillä häntä roikkuu suorana jalkojen välissä tai toisinaan kippurassa, heiluttanut viime päivinä normaalia harvemmin. Muuten koira on virkeä ja käyttäytyy reippaasti, vaikka viihtyykin sisällä aiempia talvia huomattavasti enemmän.

    Eläinlääkärillä käynti on hankalaa. Ei sille nuorempana saanut rokotustakaan annettua, kun meinasi purra eläinlääkäriä (niin kuin vieraita yleensä). Jos tila jatkuu tällaisena, varaan kyllä ajan eläinlääkäriltä.

    Toivottavasti eläinlääkärissä on jo asioitu ja tilanne selvinnyt. Erityisesti kuvailemanne hengitystieoireet kuulostavat huolestuttavilta ja vakavilta ja mikä tärkeintä, aiheuttavat eläimelle kärsimystä.

    Mikäli kuvittelisimme luettelemanne oireet raavaalle suomalaismiehelle, joka ei vähästä lääkäriin mene, taitaisi kuvittelemamme henkilö mennä ensitilassa terveyskeskukseen arvioitavaksi.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Gerbiilin vatsassa on reikä

    Sattuisitko tietämään, mikä gerbiilillämme saattaisi olla, kun sen mahassa on reikä, josta tulee verta? Neppi-gerbiili on jo kolmevuotias. Voiko sitä mitenkään tuoda eläinlääkäriin vai pitäisikö se lopettaa? Toivon että vastaat! Pelottaa!

    Taustalla on joko tulehdusmuutos, kudosvaurio tai kasvainsairaus. Vanhemmilla gerbiileillä kasvaimet ovat yleisiä. Eläinlääkärissä on syytä käydä tarkistuttamassa tilanne.

    Hoitomahdollisuudet jyrsijöillä ovat koiria ja kissoja suppeammat.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Patti koiran kyljessä

    Koiramme kyljessä on halkaisijaltaan noin 5 cm nestetäytteinen patti. Patti puhkesi itsestään ja sieltä tuli veren ja kudosnesteen oloista eritettä. Tilanne rauhoittui, mutta nyt patti on alkanut kasvamaan uudelleen. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään erikoista patista. Hän epäili astutuksen yhteydessä tapahtunutta vammaa. Patista on otettu röntgenkuvat. Mitään poikkeavaa kuvissa ei löytynyt.

    Jos muutos sijaitsee ihossa eikä ulotu ihonalaiskudoksiin, on patti todennäköisimmin hyvälaatuinen. Kyseessä saattaa olla ajoittain tulehtuva talirauhaspatti. Talirauhaspatit toimivat usein kuten tulivuoret: ärtyvät ja purkautuvat ja aikansa eritettyään rauhoittuvat.

    Jos muutos on ihossa eikä mitään vasta-aiheita (ikä, muut sairaudet tms.) ole, patti voitaisiin poistaa kirurgisesti kyljen alueelta, niin että paikallisen uusiutumisen riski on todennäköisesti pieni.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Collien ontuminen

    Viisivuotiaalla colliepojalla on ollut puolen vuoden ajan ontumisongelma toisessa etutassussa. Kävimme eläinlääkärillä kuvauttamassa jalan ja saimme kaksi kipulääkekuuria, kumpikin kolme viikkoa. Röntgenissä ei näkynyt luustoperäistä ongelmaa ja kipulääkekuuritkaan eivät ole auttaneet ontumiseen. Voiko ontuminen johtua jostain lihasjumista tai venähdyksestä? Koiraa ei ole voinut kunnon lenkeilläkään käyttää pitkään aikaan, kun jalka menee niin kipeäksi.

    Tärkeää olisi paikallistaa mahdollisimman tarkasti kipupiste. Onko se anturassa, varpaassa, pehmytkudoksessa (jänteet, lihakset, nivelsiteet) vai luustossa? Tällä voidaan jo rajata mahdollisuuksia ja jollei tarkkaan diagnoosiin päästä, hoitaa ja/tai lääkitä poissulkevasti erilaisia mahdollisuuksia.

    Yleisellä tasolla: jos koira on liikkeelle lähtiessä ontumaton ja ontuminen pahenee rasituksessa, on ongelma pehmytkudoksessa. Jos ontuminen on selkeämpää liikkeelle lähtiessä levon jälkeen ja ontuminen vähenee liikunnan myötä, ongelma on nivelperäinen.

    Uusintatutkimus on paikallaan. Eläinlääkäriin mentäessä koiralle ei anneta kipulääkettä maskeeraamaan tilannetta. Jos röntgenkuvat toistetaan, saattaa syy näkyä nyt.

    Jollei ongelma edelleenkään ratkea, suosittelen hakeutumista koirien tuki- ja liikuntaelinsairauksiin erikoistuneelle eläinlääkärille.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Koira ei jaksa lenkkeillä

    Mistä voi johtua koiramme lenkkeilyinnon puute? Se on viisivuotias jackrussell-terrierinarttu. Ylipainosta ei ole kyse. Koiramme on hyvin allerginen ja tästä syystä sen ruokavalio koostuu pääasiassa naudan jauhelihasta, riisistä, kasvisöljystä ja Multidog-vitamiinilisästä, jota annamme ruokaan sekoitettuna päivittäin. Aikaisemmin koiramme oli kova lenkkeilemään, mutta nykyään lenkkimme tyssäävät usein alle puolen kilometrin jälkeen (liinat kiinni). Toisinaan taas voimme lenkkeillä helpostikin 5 kilometriä.

    Koiramme on melko nirso sään suhteen, mutta nykyään innon puute ei ole edes kelistä kiinni. Koiraltamme on poistettu kolmevuotiaana nisäkasvain. Samalla tehtiin allergiatestit. Vuotta myöhemmin poistettiin muutama rasvapatti, mutta nyt koirallamme ei ole ollut mitään sellaista.

    Toisinaan allergia meinaa hieman vaivata, mutta pahoina kausina olemme syöttäneet sille allergialääkettä lääkärin ohjeen mukaan. Jos allergiat ovat äityneet pahaksi asti, olemme käyneet eläinlääkärillä, josta olemme saaneet avun.

    Koska ajoittain koiranne tekee pitkiä lenkkejä moitteettomasti, innottomuuden taustalla tuskin on sydämen vajaatoiminta tai selkeä sisäelinsairaus.

    Ensimmäisenä mieleen tulee allergisen koira kohdalla tassut: ovatko anturat ja varpaiden välinen iho terveitä; esiintykö punoitusta, eritystä, kipua tassuja tunnusteltaessa?

    Ärtyneillä tassuilla jaloittelu on koiralle hyvin epämiellyttävää. Jos allergialääkkeenä käytetään yleisesti käytettyä kortisonia, voi siitä aiheutua sivuvaikutuksena mm. yleiskunnon heikkenemistä.

    Vaivana voisi olla myös ajoittain vaivaava tuki- ja liikuntaelinongelma, kuten selkäperäinen kipu. Tällä rodulla polvet saattavat olla jarruttelun syynä. Myös mikä tahansa muu kipu, piilevä silmäsairaus tai hoitamaton hammaskalusto (hyvin yleistä) voi alentaa yleistä reippautta.

    Suosittelen kliinistä perustutkimusta omalla eläinlääkärillänne.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Vanhan kissan muriseva vatsa

    Doris on kolmikiloinen, harmaaraidallinen, sosiaalinen, sisukas ja utelias kissa. Se täytti Niilon päivänä 19 vuotta.

    Vuoden parin aikana, muutaman viikon välein on alkanut olla päiviä, että se oksentelee vaahtoa. Silloin ei ruoka maita ja vatsasta kuuluu meteliä. Kissa ei kuitenkaan vaikuta erityisen sairaalta. Eläinlääkäri otti verikokeet, joita ei saatu ihan kunnolla, koska suonet olivat kuivat tai jotenkin vetäytyneet. Saatiin kuitenkin selville, että munuais- ja haima-arvot ovat ylärajoilla samoin kuin kilpirauhanen. Hoituisivat kuitenkin ruokavaliolla, mutta potilas vaan ei suostu moisia syömään.

    Siis vatsan murinaa ja oksetusta, mistähän voisi olla kyse? Liittyvätkö vaivat edellä mainittuihin elimiin vai olisiko kyseessä jokin muu vatsavaiva?

    Mukava kuulla, että kissavanhus jaksaa vielä innostua ja puuhailla, vaikka ikä jo kaiketi painaa! Kroonisen oksentelun taustalla voi olla hyvin moninaisia syitä: aineenvaihduntasairauksia, kasvainsairauksia, tulehdusmuutoksia, ruoka-aineyliherkkyyttä, infektioita ym. Tarkkaan diagnoosiin pääsy vaatii usein pitkälle meneviä tutkimuksia, esim. tähystyksessä otettuja koepaloja vatsalaukusta ja pohjukaissuolesta.

    Kysymyksestäsi ei käy ilmi onko kissan paino tippunut ajanjaksona, jolloin oksentamista on ilmennyt. Painon kehitys on keskeistä. Jos esimerkiksi paino vähenee 4 kilosta 3 kiloon, on prosentuaalinen painon pudotus 25 %. Jos kuvittelemme 100 kg ihmisen hoikistumista 75 kiloon (25 kg = 25 %), silmämme avautuvat tilanteet vakavuudelle ja elimistössä vallitsevalle toimintahäiriölle.

    Jos paino on pysynyt ennallaan, oksentelun tausta ei liene vakavimmasta päästä. Paljon asioita jäi kuitenkin kysymyksessäsi hämäräksi, kuten ruokahalu, veden kulutus, yleisolemus, sairaushistoria, lääkitykset, talouden muut eläimet jne.

    Olivatko veriarvot elimien täyden kapasiteetin ylärajoilla vai normaalien viitearvojen ylärajoilla? Munuaisten vajaatoimintaan, haiman sairauksiin ja kilpirauhasen liikatoimintaan liittyy tyypillisenä oireena ajoittainen oksentelu.

    Kissalta verinäytteen ottaminen, kuten kissan lääkitseminenkin, on oma taiteenlajinsa. Kissan korkea ikä ja mahdolliset perussairaudet kaventavat lisäksi mahdollisuuksia rauhoittaa kissaa tutkimuksia ja verinäytteenottoa varten.

    Ole yhteydessä eläinlääkärisi ja kysy arvot ja niiden tulkinta selkeästi ja ymmärrettävästi. Tarvittaessa toistakaa verinäytekokeet. Mahdollisesti on suoritettava myös muita tutkimuksia, kuten virtsanäytteen tutkimus ja diagnostinen kuvantaminen.

    Toivotaan, että taustalla olisi herkäksi heittäytynyt vatsa ja että tilanne korjaantuu ruokavaliolla!

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

  • Kissan häiriökäytös

    Mistä voi johtua yhden kissan ainainen lattioille pissaaminen ja kakkaaminen? Tätä on jatkunut jo pitkään, mutta sotku loppui kuin seinään, kun muutimme toiselle paikkakunnalle.

    Kyseessä on leikattu viisivuotias narttukissa. Otimme menneenä kesänä kolmanneksi kissaksi kollin, jolloin pissaaminen ja kakkaaminen alkoivat uudelleen. Näyttää siltä, että asia vain pahenee. Tänään sai sohva kastelun. Kissa ei ole suostuvainen astialle, vaikka kotona ollessani laitan sen säännöllisesti sinne. Onko mitään keinoja miten tämän saisi loppumaan?

    Tämäntyyppiset ongelmat ovat keljuja paitsi kissalle niin totisesti myös isäntäväelle!

    Ongelman ydin vaikuttaisi olevan näillä tiedoin psyykkinen: kissa ei ole mielissään laumasta jossa elää ja kissa osoittaa, virtsaamalla ihmisen kannalta epäsuotuisiin paikkoihin, reviiriään. Sisäkissa ei saa tarvitsemaansa rauhaa ja lauman muodostus ei ole omaehtoista. Lähtisi kävelemään tuo yksi epeli, kissa ehkä ajattelee. Ja koska ajoittain tarpeilla käynti on hiekkalaatikolla onnistunut mutkattomasti, ei ymmärtämättömyydenkään puute kissaanne vaivaa.

    Mitä voit tehdä? Varmista, että kissoilla on käytettävissä ainakin kaksi käymälää (hiekkalaatikkoa). Käymälöiden tulee olla riittävän isoja. Hiekan tai muun kuivikkeen tulee olla puhdasta ja käymälän paikan tulisi olla mahdollisimman rauhallinen, jotta kissa kokisi tarpeillaan käynnin miellyttävänä ja vaivattomana tapahtumana. Jos häiriövirtsaaminen toistuu selkeästi tietyssä kohdassa asuntoanne, voidaan kissan käymälä väliaikaisesti sijoittaa tuolle paikalle. Jos kissa suosii nyt käymäläänsä, liikutetaan sitä hiljalleen haluttua sijoituspaikkaa kohti.

    Stressin lieventämiseksi apteekeista on saatavana ilman reseptiä feromonihaihduttimia. Feremonit ovat hajuyhdisteitä jotka rauhoittavat kissaa. Niistä on joskus apua.

    Jollei tuloksia ilmene, kannattaa eläinlääkärissä sulkea pois mahdolliset sairaudet ja pohtia tilannetta vielä tarkemmilla tiedoilla.

    Jos tilanne normalisoituu, kannattaa ottaa huomioon mattoihin ja huonekaluihin investoidessa, että oireet saattavat ajoittain palata.

    Jaakko Väyrynen, eläinlääkäri

Kysymykset (1 - 20) (25)
Näytä kpl sivulla