Keuhkomato aiheuttaa pitkäaikaisen yskän koiralle

Ketun keuhkomato, Crenosoma vulpis, on koiraeläimien sukkulamato. Keuhkomatotapaukset ovat yleistymässä. Tartuntoja on todettu Suomessa lemmikkikoirilla, mikä voi olla tulosta ilmaston lämpenemisestä, kettujen leviämisestä kaupunkien laitamille ja väli-isäntinä toimivien nilviäisten lisääntymisellä. Vaikutuksensa voi olla myös sillä, että keuhkomatotapauksia on opittu etsimään.

Kuinka tavallinen keuhkomato on?

Eviran mukaan Suomen ketuista yli puolet ja supikoirista vajaa 10 % kantaa crenosoma-tartuntaa. Koirien tilannetta ei ole tutkittu, mutta yksittäisiä tartuntoja on löydetty koirilta, joilla oli kroonisia hengitystieoireita. Tartunta saattaa olla luultua yleisempi, koska koiran oireet ovat usein epämääräisiä ja loinen on tavallinen kettukannassa. Loisen ei tiedetä tarttuneen ihmiseen.

Miten ketun keuhkomato päätyy koiraan ja mitä se siellä tekee?

Crenosoma-sukkulamadolla on epäsuora elämänkierto. Pääisäntä on koiraeläin ja väli-isäntiä etanat ja kotilot, esimerkiksi pihoilla tavallinen lehtokotilo. Kun koira syö nilviäisen, loisen toukka vapautuu ruuansulatuskanavassa ja kulkeutuu maksan ja sydämen kautta keuhkoihin. Keuhkoissa toukka kypsyy aikuiseksi ja tuottaa uusia toukkia. Koira nielee niitä ysköksissään ja ne päätyvät ruuansulatuskanavan kautta ulosteisiin ja edelleen nilviäisiin. Tartunta tapahtuu kesällä ja sairastapauksia esiintyy syksyllä ja talvella.

Tartunnan saanut koira alkaa yskiä, koska loisen toukat ärsyttävät sen keuhkoja. Joskus nähdään aivastelua, sierainvuotoa, tihentynyttä hengitystä, rasituksensiedon heikentymistä ja laihtumista. Ketuilla tartunta voi jopa johtaa kuolemaan. Koiran oireet ovat yleensä lievät.

Kuinka tartunta diagnosoidaan ja hoidetaan?

Keuhkomatotartuntaa epäillään, jos koiralla on pitkäaikainen yskä ja se pääsee syömään nilviäisiä. Diagnoosi tehdään toteamalla ulostenäytteestä loisen toukat.

Ketun keuhkomato on herkkä kaikille sukkulamatotartuntoja vastaan käytetyille lääkkeille. Hoidon teho on hyvä.