Herpesvirusinfektio

Koiran herpesviruksen (CHV-I) aiheuttama infektio on vakava pikkupentujen sairaus. Aikuisella koiralla herpestartunta aiheuttaa lievän hengitystietulehduksen, joka usein jää omistajalta huomaamatta. Isompia ongelmia herpes voi aiheuttaa ainoastaan tiineille nartuille ja vastasyntyneille pennuille. Mikäli narttu saa herpestartunnan tiineyden aikana, seurauksena voi olla alkioiden varhaiskuolemia, abortti tai heikkona syntyviä pentuja.

Herpes voi tarttua pentuihin emästä (pisaratartunta, synnytysteiden herpes-rakkulat) tai muista koirista. Pennut sairastuvat tyypillisimmin kahden ensimmäisen elinviikon aikana. Oireilu alkaa äkillisenä kipuiluna, mahan turpoamisena, syömättömyytenä ja tyypillisenä kitisevänä vinkumisena. Tulehdus aiheuttaa kuoliopesäkkeiden syntymistä mm. munuaisiin ja maksaan ja johtaa hyvin usein jopa koko pentueen menehtymiseen muutamissa tunneissa – parissa vuorokaudessa. Virusta vastaan ei ole tehokasta hoitoa, vaan hoitotoimenpiteet keskittyvät kivunpoistoon, nestehukan korjaamiseen, mahdolliseen antibioottitukihoitoon ja ympäristön lämpötilan nostoon. Viruslääke asikloviiriä on käytetty herpeksen hoitoon, mutta teho on ollut vaihteleva. Herpesvirus lisääntyy hyvin +35 -37 °C:ssa, joka on pikkupennun ruumiinlämpö. Tämän oletetaan olevan yksi syy pikkupentujen herkkyyteen virukselle. Ympäristön lämpötilan nostamisella pyritään estämään viruksen lisääntymistä.

Herpesviruksen osuutta alkiokuolemiin tai sikiövaurioihin ei pidetä kovin todennäköisenä. Tiineydenaikaiset ongelmat ovat kuitenkin mahdollisia. Herpeksen osoittaminen syylliseksi lisääntymisongelmien kanssa kamppailevassa kennelissä on hankalaa. Virus on heikko immunogeeni eli infektion aikaansaama vasta-ainetason nousu voi olla heikko ja kesto lyhytaikainen (2-3 kuukautta). Yksittäisestä verinäytteestä voidaan harvoin varmistaa diagnoosi. Kuolleitten pentujen ruumiinavauslöydös on ainoa varma osoitus herpestartunnasta. Herpekselle ominaista ovat myös ns. latentit kantajat eli viruksen saanut eläin voi kantaa virusta elimistössään jopa läpi elämän. Stressitilanteissa (esimerkiksi kiima-aikana) virus voi aktivoitua. Luonnollisen immuniteetin katsotaan kuitenkin suojaavan narttua niin, että herpespentueen synnyttänyt narttu voidaan pitää jalostuksessa normaalisti.

On syytä korostaa, ettei herpestartunta ole ole sukupuolitauti vaan ensisijassa hengityselintulehdusta aiheuttava infektio. Tartunta on pisaratartunta. Veneerinen eli astutuksen yhteydessä tapahtuva tartunta on mahdollinen mutta harvinainen. Virus kuolee nopeasti eläimen ulkopuolella ja on herkkä tavallisille desinfektioaineille.

Herpestartunnalta suojautumisessa tärkeintä olisi eristää tiineet nartut muista koirista 3 viikkoa ennen ja 3 viikkoa jälkeen synnytyksen. Mikäli on syytä olettaa, että kennelin lisääntymiseen liittyvät ongelmat ovat herpeksen aiheuttamia, voidaan tiineille nartuille antaa herpesrokote. Immuunin nartun ternimaito sisältää vasta-ainetta, joka suojaa pentuja herpestartunnalta. Oleellista on turvata penikoivalle nartulle (ja pentueelle) mahdollisimman stressitön ympäristö, jolloin elimistön omat puolustusmekanismit pitävät viruksen lisääntymisen kurissa. 

Herpestartunta on yleistynyt viime vuosina Euroopassa. Englannista, Hollannista ja Belgiasta raportoidaan jopa 40-88 %:n esiintyvyyttä kliinisesti terveessä koirapopulaatiossa. Suomalaisessa tutkimuksessa todettiin yli 80 %:n esiintyvyys jalostuskenneleiden koirissa.   

 

Merja Dahlbom, eläinlääkäri